´"Tuolta se tuli ja tuonne se meni" -eli miten minusta tuli partiolainen

Wuhuu! Aika lailla vuosi sitten tulin ulos partiokaapista ja aloin hyväksymään sen, että sisälläni rimpuileva pieni partiolainen on aika päästää valloilleen. Tässä sitä nyt ollaan, onnellista partiolapsuutta hankkimassa ja siinä sivussa hengailemassa upeiden tyyppien kanssa, joihin en ikimaailmassa olisi tutustunut ilman partiota.

Koska asenne on "nollasta sataan", olen omaa partiopolkuani marssinut semmoista haipakkaa, että siinä ei paljon kwaijoen siltaa ole ehtinyt viheltelemään. Onneksi ei. Onneksi omassa lippukunnassani (joka siis oli Neiti Etsivän lippukunta ennen kuin äiti änkesi osingoille) ei jääty alaleuka lattiaa viistäen ihmettelemään, että mikäs pyryharakka nyt tuli pestattua hätäpäissään tänne riehumaan, vaan hommia löytyy aina kun annan ymmärtää, että olis tota vapaa-aikaa taas vähän liikaa. Nakkien ja pestien kylkiäisenä on tullut myös tukea ja neuvoja perisatakuntalaisesta linjasta poiketen, joten ihan joka asiaa ei ole tarvinnut oppia yrityksen ja erehdyksen kautta.

Vahingossahan mä partioon kompuroin, vaikka rakkaan keskilapseni, Neiti Etsivän, harrastuksen myötä koloillat ja leirit olivat etäisesti tuttuja käsitteitä. Oman vapaa-aikani, jota olikin reilummin kuin vuosiin laitettuani pensselit santaan ja heittäydyttyäni villin opiskelijaelämän vietäväksi, käytin kamppailulajitouhuihin ohjaten, treenaten, tuomaroiden, kouluttaen, valmentaen.. No, lyhyesti tarina menee niin, että Neiti Etsivän vartio oli ilman aikuista johtajaa ja mä olin ilman omaa vartiota. Match made in heaven, just saying.

Siitä se sitten lähti, ensimmäinen pesti tarpoja-luotsina samoajaikäisen johtajan parina. Tähdet olivat oikeassa asennossa sain parikseni tyypin, josta tulikin yksi mun lempipartiolaisista. Koska meidän yhteistyötä voi hyvinkin kuvata lyhyesti kirjainyhdistelmällä MIB, ei mene pahasti pusikkoon kutsua häntä lyhyesti nimellä K (sori K ).  Sopivasti kuria ja kapinahenkeä yhdistettynä ilkikuriseen luonteeseen ja kykyyn heittää surkeaa läppää, nämä eväät kun on kummankin repussa, on kerrassaan kivaa tehdä partiota tarpojien pään menoksi.

Vuoden aikana olen hypännyt partioaltaan syvään päätyyn ja vaikka välillä onkin mennyt vettä korvaan, niin uimaan opin paljon nopeammin kuin lasten altaassa varpaita uittamalla. Lounais-Suomen Partiopiirin tapahtumakalenteria on tullut kiikaroitua aktiivisesti ja kun joka paikkaan nenänsä työntää niin jotain silloin tuppaa oppimaan. Jos ei muuta niin ainakin sen, ettei kannata sitä nenäänsä joka paikkaan työntää.

Sukellusharjoitukset jatkuvat tänä syksynä piirin luottistoimintaan, aluetoimintaan, adventtikalenterimyyntiin, hankintavastaavan pestiin ja vastaavan tarpoja-luotsin pestiin perehtymisen merkeissä. Ja sitten on vielä se partionjohtajakurssi. Voi mahoton!