Eräs partioretki ja miten se meni

Tarpojien ikäkausiohjelmaan kuuluvaa harjoitusvaellusta lähdettiin toteuttamaan eräänä kesäisenä lauantaina. Aamulla käytiin ensin pokkaamassa todistukset koulusta ja osa ehti kiertämään vielä erinäisen määrän sukulaisten ja naapureiden valmistujaisjuhliakin ennen kuin kammettiin rinkat selkään ja otettiin suunta kohti Joutsijärveä. 

Neiti Etsivä

Tarkoituksena oli siirtyä kimppakyydeillä Kakkurintielle, josta oli noin kahden kilometrin patikointimatka Sisälmystenlahdelle, jonne leiriytyisimme. Koska Kakkurintien kunto osoittautui hieman haasteelliseksi retkikuntamme kuljetuskalustolle, katsoivat huoltojoukot parhaaksi vetäytyä takaisin julkisen tieverkoston alueelle, siinä vaiheessa kun pohjakosketusten määrä ylitti sietokyvyn.

Täydellinen alku! Päästiin siis itse asiaan jopa aikaisemmin kuin oli suunniteltu. Ihana pieni bonus tarpojaporukallemme, joka paloi halusta päästä juhlistamaan koulun päättymistä ja kesäloman alkua keskelle ei mitään kahden täti-ikäisen partiojohtajan ja yhden samoaja-johtajan luotsaamina. Voitte kuvitella, innostus oli lähes käsin kosketeltavissa. Huudeltiin heipat kuskeille ja tehtiin viime hetken säädöt rinkkoihin ennen kuin lähdimme siirtymään kohti yöpymispaikkaamme. Kaivon kautta tietenkin.

Retkeilykausi oli parhaimmillaan, joten Sisälmystenlahden autiotuvallakin kävi sijaintiin nähden melkoinen kuhina. Vähän kävi sääliksi saman yöpaikan valinnutta kolmen hengen miesporukkaa, kun iloinen rytmiryhmämme saapui paikalle ja otti tilan haltuun. No, sääli on sairautta ja me oltiin tultu pitämään hauskaa eikä viettämään mitään hiljaisuuden retriittiä. 

Kuva: Esa Sorjonen

Kuva: Esa Sorjonen

Iltanuotiosuunnitelmat haudattiin jo ennen lähtöä, koska metsäpalovaroitus oli ollut voimassa jo hyvän tovin. Vähintään yhtä tunnelmallinen vaihtoehto oli kokoontua koko porukan kanssa laiturille laittamaan ruokaa trangioilla. Syömisen ohessa oli mahdollisuus harrastaa kalliokiipeilyä ja muita vaarallisuuksia joihin rantakivet tarjosivat loistopuitteet. 

Aikuisten yöpymissuunnitelma A piti sisällään makoisat unet autiotuvan laverilla, mutta koska sinne olikin linnoittautunut partiolaisten säikyttämä mieskolmikko, otimme käyttöön suunnitelman B ja kaivoin rinkastani teltan, jonka olin ottanut mukaani juuri tällaista hätätilannetta varten. Tarpojat jakaantuivat kahteen ryhmään, josta tytöt valitsivat yöpymispaikakseen tyhjän puukatoksen ja pojat virittivät itselleen laavun. Sinnikkäinkin pulisija luovutti ennen puolta yötä joten aamulla kaikki heräsivät reippaina ja hyttysten syöminä valmiina uuteen päivään.

Aamupala nautittiin samassa ulkoilmaravintolassa kuin edellisillan päivällinenkin ja sen jälkeen olikin aika pistää kamat kasaan ja lähteä liikkeelle kohti lounaspaikaksi suunniteltua Tuurunkankaan levähdyspaikkaa. Matkaa sinne oli 4,5 kilometriä joten yhden pysähdyksen taktiikka tuntui kohtuulliselta suunnitelmalta.

 

Tuurunkankaalla käynnistettiin jo tutuksi tullut trangia-show. Hukassa olivat tulitikut ja sekaisin olivat kaasut ja kattilat. Partiossa vaihdantatalous toimii ja kaikki saivat vatsat täyteen omista ja kavereiden eväistä. Heti kun ruoka oli laskenut sen verran, että kylkipistoksen riski oli vähintään puolittunut, retkueemme lähti vaelluksen viimeiselle etapille kohti Korpelantietä.

Eväät on loppu, matka ei.

Vauhtia ja vaarallisia tilanteita ei puuttunut tältä pätkältä, siitä piti huolen reitin kaksi vedenylityspaikkaa. Varsinkin jälkimmäinen lauttaviritys toispuolisine ponttooneineen lupaili auliisti mahdollisuutta pulahdukseen vaatteet päällä. Tällä kertaa kukaan meistä ei tarttunut tarjoukseen vaan ylitimme veden kiljuen ja rannalta neuvoja huudellen. Saatoimme siinä samalla karkottaa (tai kuurouttaa) pari uhanalaista saukkoa.

Viimeiset kilometrit menivät nopeasti ja kohta olimmekin jo noutopaikalla Korpelantiellä. Vaellus suoritettiin onnistuneesti ilman henkilövahinkoja ja jälkipuinneissa kävi ilmi, että ei se ihan kökkö juttu ollut tarpojienkaan mielestä vaikka aluksi ajankohta aiheutti syvää järkytystä.

Ehkä kohta jo uskaltaa kysyä, että milloin mentäis taas?