Ei päivää ilman partiota, tänään sitä tehtiin poikkeuksellisesti Harjavallan Nesteellä. Oli kerrassaan hyvä palaveri Santun kanssa, enää ei ahista tämä uusi pesti alueohjaajana yhtään niin paljon. Jos jostain pitää valittaa, niin oli kyllä aika töykeetä, että santsikupista joutui pulittamaan täyden hinnan.
Keskilapseni, Neiti Etsivä, näytti tänään Tanskanmaalla, mistä euralaiset mimmit on tehty. Wonderful Copenhagen Taekwondo Tournament oli erityisen wonderful tällä kertaa, koska kolmella otteluvoitolla kotiintuomisiksi irtosi kultamitali. Luonnollisesti tämmöiset menestyksen hetket aiheuttaa liikutusta äiti-ihmisen rinnuksissa vaikka ainahan mä sen olen tiennyt, että Neiti Etsivässä on potentiaalia vaikka mihin. Sen vaan sanon, että Suvi Mikkosen olympiamatsit ei nostanut sykettä likimainkaan samoille lukemille kuin Neiti Etsivän ottelutulosten odottaminen täällä kotimaan kamaralla ja jännäys finaalimatsin marssijärjestyksestä.
Piipahdin sulattelemaan päässäni poikkeuksellisen raskaana tuntuvaa ajatusähkyä lähimetsään. Polut vetivät tänään poikkeuksellisen hyvin, joten piipahdusta kesti kolmatta tuntia.
Partiokuviot ja taekwondo-mietteet iloisesti sekaisin pääkopan uumenissa lampsin tutussa lähimetsässä. Odotin sitä hykerryttävää fiilistä, kun oivaltaa ympärillään olevan luonnon avaruuden ja suojaisuuden vuoropuhelun. Ensimmäinen vartti meni katse tiukasti polkuun suunnattuna. Nyt kävellään ulkona, perkele, Vähän kerrallaan metsä korotti ääntään syrjäyttäen ajatusteni laukkakisat, jotka olivat edenneet hädin tuskin välieriin saakka. Tuntia myöhemmin ihmettelin, miten montaa eri vihreää maailmassa onkaan ja kuinka tyylikkäältä puolukka näyttää pallerojäkälää vasten.
Jotenkin ne mietteet taas jalostuivat ja löysivät oman kolonsa minussa ylintä päätäntävaltaa käyttävän harmaan massan poimuista. Suomen luonto <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti