Mettäkoira tuli taloon!

Viikko sitten meille muutti uusi kuono. Kuonon mukana tuli rapiat neljäkymmentä kiloa koiruutta ja sen myötä vauhtia ja vaarallisia tilanteita, unohtamatta satunnaisesti tuhoutunutta kodin irtaimistoa. On se vaan ihana! Jaa mikä, no Mosku tietysti. Erään venäjänajokoiran ja jämtlanninpystykorvan rakkauden hedelmä, jonka bongasin Päijät-hämeen eläinsuokeluyhdistyksen Facebook-sivuilta. Tiesin heti, että tossa se nyt on, meijän koira!

Eläinsuojeluyhdistyksessä oltiin alkuun vähän nihkeitä sen suhteen, että Mosku lähtisi Satakuntaan. Ymmärrän sen kyllä paremmin kuin hyvin. Ei sillä, on hämäläisilläkin omat puutteensa.. Onneksi rakas Puoliskoni on kotoisin sieltä mistä Moskukin, joten hän lähti katsastamaan, että onko se nyt niin täydellinen koira meille kuin mä olin jo monta päivää jankuttanut ja samalla pehmittämään eläinsuojeluyhdistyksen väkeä sen suhteen, että ei se Mosku pilalle länsirannikolla mene. Hänkin on täällä jo monta vuotta ihan mukavasti pärjännyt.

Yksi asia johti toiseen ja metsäretkille pakataan tästä eteen päin yhdet eväät enemmän. Kunhan saadaan käytöstavat kuntoon, niin kuka tietää, ehkä Mosku ryhtyy partiokoiraksi. Mutta sitä ennen me seikkaillaan kaksistaan lähimetsissä, bongaillaan uusia polkuja, löydetään itsemme ihmepaikoista ja tullaan kotiin vasta kun ilta hämärtää.