Pihlajanmarjat sisältävät C-vitamiinia kaksi kertaa enemmän kuin appelsiini ja kuitua huikeat 23g/100g. Eikä siinä vielä kaikki, lisäksi marjoissa on E-vitamiinia, beetakaroteenia, flavonoideja ja kaliumia. Pihlajanmarja au naturel on ihan käsittämättömän hapan johtuen sen sisältämistä parkkiaineista ja sorbiinihaposta. Makeutta marjoihin ilmestyy mystisesti, kun pakkanen pääsee tekemään taikojaan. Yhtään en osaa sanoa, miksi näin on, eikä edes google yhtäkkiä osannut tietämätöntä sivistää, mutta kai se liittyy jotenkin sokereihin. Tai sitten ei. Mutta hyviä niistä tulee, usko pois.
Voit siis odottaa, että pakkanen tulee marjojen luo tai tehdä niin kuin minä ja viedä marjat pakkasen luo. Yöpakkasia odotellessa ne edellämainitut tilhet ovat popsineet jo kuvut pullolleen moneen kertaan ja saatat jäädä nuolemaan näppejäsi. Pihlajanmarjat ovat kypsiä nyt ja linnut vetävät vielä hyönteismättöä, joten viisas retkeilijä iskee tässä kohtaa apajille.
Pihlajanmarjoista voi tehdä kaikkea muutakin hienoa, kuten hyytelöä, hilloa, mehua ja kuulemma ovat isot pojat tehneet pihlajanmarjalikööriäkin. Itse pysyttelen luonnollisesti Kettu-karkeissa. No, vaikka grammoja ei retkellä viilatakaan, niin eihän sinne metsään nyt mitään hyytelöitä raahata. Marjarouhetta voi paiskoa aamupuuroon, mysliin, muroihin, lättytaikinaan ja vaikka kahvin sekaan jos tykkää vähän kinkymmästä twististä (no ei sentään).
Nelivaiheinen prosessi etenee kuin kuuraketti. Poimi marjat. Pakasta ne (24h riittää). Rouhi (tehosekoitin on kova sana). Kuivaa. Tadaa! Hirveän hipsteri marjarouhe on valmista. Kunnolla kuivattuna rouhe säilyy vuosikausia, mutta kannattaa silti mieluummin syödä kuin säilyttää, se tekee hyvää sulle!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti