Tänä kesänä ei tullut juurikaan kotipoluilta poikettua. Opiskelijabudjetti ja kesätyöt on varma lääke matkakuumeeseen, tautiin jota lyhyitä remissiokausia lukuunottamatta sairastan kroonisesti. Mieli ei halaja kaukomaille monestakaan eri syystä. Yksi on kuitenkin ylitse muiden. Lentokoneen vessa nimittäin. Se ei ole mun juttu. Tai mistä mä tiedän, kun en ole koskaan askelta sen kynnyksen yli ottanut (tai mattolistan). Muiden mielestä hilpeitä fobioita multa toki löytyy muitakin, mutta reissaamista ajatellen tämä hassun hauska "vaiva" rajaa matkakohteita kotimaan ulkopuolelta ehdottomasti eniten. Onneksi olen hiustupsusta hännän päähän asti pidättyväinen luonne, joten hyvällä suunnittelulla pystyn skarppaamaan useammankin tunnin, mutta kun lentomatkan arvioitu kestoaika on kaksinumeroinen, niin silloin nostan kädet pystyyn. En siis ole koskaan käynyt Thaimaassa enkä lentokoneen vessassa. Ja nyt kun Thaimaa tuli puheeksi, niin en kestä myöskään yletöntä ihmismäärää per neliömetri tai kaksi. Eikä viidakkokaan tule kysymykseen, koska sama sääntö pätee myös myös niveljalkaisiin. Oi, niin monta syytä pysyä vanhalla mantereella!
Takaisin asiaan. Onneksi olen siitä onnellisessa lokaatiossa, että paratiisi löytyy ihan naapurikunnasta. Koska tilanne näytti uhkaavasti siltä, että pois lukien kaikkien aikojen partio-experience Roihu, en tulisi juurikaan reppu selässä kikkailemaan luonnon helmassa tai pitkin kaurismäkeläisten pikkukaupunkien varjoisia kujia, latasin kahvit termospulloon ja neljä susirumaa pullaa (ite leivoin) kyytipojaksi sekä ilmoitin rakkaalle puoliskolleni jotta "Nyt lähdetään Harjavaltaan."
Siitä on valehtelematta 15 vuotta kun olen viimeksi Paratiisin luontopolulla patikoinut. Ei semmosessa alvariinsa samoilla kulmilla ramppaamisessa ole mitään järkeä. No, tähän sääntöön mulla on muutamakin poikkeus, mutta niistä lisää sitten joskus myöhemmin.
Paratiisin luontopolku on Kokemäenjoen rannassa kulkeva kaksiosainen luontopolku Harjavallassa Pirilänkosken alueella. Jokiäyräillä polulta on jopa 27 metrin pudotus rantaan ja geologiasta innostuneet voivat saada kiksejä sortumakohdissa mahdollisesti paljastuvasta jääkautisesta ja Litorina-vaiheen mereen kerrostuneesta savesta.
Pirilän mäntykankaat Satalinnan alueella olevalla lenkillä ovatkin jo osa Lounais-Suomen pisintä harjujaksoa. Säkylän kieppeillä sillä samalla harjulla Suomen armeija tekee pojista ja tytöistä miehiä. Pieni (suuri) hippipasifisti minussa nosti päätään ja ehdotin puoliskolleni, että vedetäänkö pienet suopursutötsyt kun kerran armeijasta puhuttiin ja silloin mulle tulee aina mieleen klassikkopätkä "Good Morning, Vietnam!". Luontopolun opastetaulu oikein houkutteli siihen varoittelemalla ledumkamferin tyrmäävästä vaikutuksesta. Puoliskoni sisäinen hippipasifisti ei herännyt, joten tyydyimme juomaan kahvit ja syömään pullaa. Myöhemmin kuulin, että suopursun eteeriset öljyt tappaa luteet ja lisää seksihaluja. Olipa hyvä, että jätettiin kokeilematta. Sotii vahvasti mun arvomaailmaa vastaan semmoinen luteiden murhaaminen.
Reitin kiertämiseen menee eväistä riippuen 3-4 tuntia ja jos keväällä tai alkukesästä on liikenteessä kiikareiden kanssa, saattaa hyvinkin bongata satakielen ja monta muuta lehtometsän lennoston edustajaa. Lammaistenlahdella on nimittäin 8 kertaa tiheämpi pesivien lintujen paritiehys kuin läntisen Satakunnan metsissä keskimäärin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti