Makuupussi mielessäin

Lippukunnan syysleiriä odotellessa olen jälleen kerran aktivoitunut makuupussirintamalla. Makuupusseja nurkista löytyy sekalainen seurakunta omia ja lainattuja, mutta ne kaikki ovat mallia "kesällä kerran".  Aamuyöt Roihulla olivat pitkiä ja viluisia kesäpussin kanssa vaikka päivät olivat juuri niin helteisiä, kuin heinäkuun lopussa kuuluukin olla.

Koskeljärvi

Hankintalistalla on siis vähintään kolmen vuodenajan makuupussi, minkä hankkiminen pelkästään näillä spekseillä olisi vain muutaman klikkauksen päässä mistä tahansa retkeilyvarusteita myyvästä nettiputiikista. Tässä kohtaa "mikä tahansa retkeilyvarusteita myyvä nettiputiikki" on luonnollisesti yhtä kuin Scandinavian outdoor, koska partio. Mutta sen lisäksi tulee pari muutakin pussikauppoja hankaloittavaa muuttujaa ja sitten mä en enää löydäkään unelmieni pussia, jossa nukkuisin ihan murmelina kesästä syksyyn kaikenmaailman partiokinkereillä ja omatoimisilla metsäinterventioilla, jollaisia on suunnitelmissa armaan Puoliskoni kanssa vielä tällekin syksylle.

Ensimmäinen dilemma ei ole onglema ensinkään. Untuvapussi vai ehtaa keinokuitua? Ehdottomasti ehtaa keinokuitua. Mitä vanhemmaksi tulen, sen enemmän henkinen vegaanipiponi on alkanut kiristää. En pysty edes teoriassa kuvittelemaan, että sujahtaisin kauneusunilleni untuvapussukkaan, johon on pahimmassa mahdollisessa skenaariossa nyhdetty materiaalit elävistä linnuista. Luonnonvaraisien haahkojen pesistä kerätyt untuvat eivät saa täystyrmäystä, mutta silloin törmään pää edellä siihen toiseen rajaavaan tekijään, eli hintaan.

Jos joku siellä nyt miettii, että missä kohtaa vanhemmat lakkaavat rahoittamasta lastensa harrastuksia niin esimerkiksi omilta vanhemmilta ei enää heru massia harrastumenoihini. Eli heti jää yksi potentiaalinen rahoitusmuoto pois. Elämäntilanteen reaaliteetit huomioiden henkilökohtainen harrastusbudjettini on huomattavasti kireämpi kuin optimaalisessa tilanteessa sen toivoisin olevan. Toisaalta kulutusyhteiskuntaa kohtaan tuntemani antipatiat helpottavat kummasti sopeutumista siihen, että second hand -löydöistä saan ne parhaimmat kiksit. On kuitenkin varusteita ja vaatteita, joiden ostaminen käytettyinä ei ole mielestäni viisasta. Makuupussi kuuluu sille listalle. Säilytys- ja pesuhistoria vaikuttavat niin olennaisesti makuupussin ominaisuuksiin, että niin kauan kun ne eivät osaa itse kertoa, että missä sitä on tullut pyörittyä, hankin ne uutena. Ennen tälle listalle kuuluivat myös kengät, mutta tällä hetkellä tassuttelen herra ties kuinka monta kilometriä nähneillä Hanwagin vaelluskengillä, jotka ostin retkivaruste-kirpputorilta pois kuleksimasta 30 eurolla. Ne ovat täydelliset mun jalkaan.

Kolmenkympin popot ja kahvipaussi Koskeljärvellä

Kolmen vuodenajan makuupussin metsästys jatkuu. Edellytyksenä opiskelijabudjettiin sopiva hinta ja eläimiä riistämätön valmistusprosessi. Raportoin myöhemmin hankkeen etenemisestä ja siitä, mitä kaikkea muuta harhauduin ostamaan siinä sivussa.

Koskeljärvi