Lippukuntatuen uudistus tulee, oletko valmis?

Ilma kylmenee  ja huomaan viihtyväni aina vaan paremmin sisätiloissa. Sohvan nurkka imee minua puoleensa kuin musta aukko materiaa. Noh, en taida olla yksin tämän tilanteen kanssa. Pimeät illat saa kynttiläkaupan käymään kuumana. Some pullistelee päivityksiä ja kuvia villasukista, sateen kastelemista ikkunoista ja fleecepeittoon kääriytyneistä onnenmyyristä joiden olohuoneen pöydillä tuikkumeri hehkuu kilpaa sofistikoituneen punaviinilasillisen kanssa. Ei se väärin ole.

Yltiösosiaalisen kesän jälkeen on hyvä kääntyä hetkeksi itseen päin ja pohtia elämän suuria kysymyksiä. Tai pieniä, itse tykkään enemmän niistä. Isoista kysymyksistä tulee vain pää kipeäksi. Voi se tietysti johtua punaviinistäkin. Tälle syksylle onkin kertynyt melkoinen suma pähkäiltävää, analysoitavaa ja ratkottavaa materiaalia. 

Partiorintamalla kuohuntaa tai ainakin kuplintaa aiheuttaa tulossa oleva lippukuntatuen uudistus. Lyhyesti kyse on siitä, että lippukuntien johtamisen työtaakkaa halutaan jakaa tasaisemmin ja vastuualueita selkiytetään. Tällä hetkellä valtaosassa lippukuntia lippukunnanjohtaja on se, joka viimekädessä vastaa siitä, että kansa saa leipää ja partiohuveja. Vastuu on suuri ja työmäärä monella johtajalla näännyttävä.

 Lippukuntatuen uudistuksella halutaan keventää taakkaa yhden ihmisen hartioilta ottamalla käyttöön kolmen johtajan malli. Tulevaisuudessa lippukunnassa olisi siis lippukunnanjohtaja, joka vastaa hallinnollisesta puolesta, pestijohtaja, joka vastaa pestaamiseen liittyvistä asioista ja ohjelmajohtaja, jolla on hanskassa partio-ohjelman toteutuminen lippukunnan ikäkausitoiminnassa.

Parasta tässä on se, että piirin tarjoama tuki lisääntyy ja kohdentuu entistä paremmin kun alueilla partioi aluetiimi, joka koostuu kolmesta valmentajasta. Lippukuntavalmentaja on lippukunnanjohtajan tuki ja turva. Lisäksi aluetiimissä on ohjelma- ja pestausvalmentaja, jotka tukevat alueensa ohjelma- ja pestijohtajia. 

Muutokset tuppaavat usein aiheuttamaan huolta ja ahdistusta. Muutosvastarinta on varmasti tuttua kauraa monelle johtamaan joutuneista ja johtamaan päässeistä ihmisistä. Vaikka kuinka ihailenkin armeijan suoraviivaista johtamiskulttuuria, jossa pullikointi aiheuttaa välittömän palautteen, joka kannustaa toimimaan johdon antamien raamien puitteissa, tykkään varuskuntien ulkopuolella enemmän keskustelevammasta tyylistä -ylhäältä on turha antaa, jos alhaalla ei kukaan halua ottaa.

Olen ihan varma, että tämä uudistus on oikeasti hyvä juttu. Uskokaa pois! Kysymys kuuluukin, onko partiopiirien riveissä tarpeeksi kovia kaupparatsuja, jotka saavat kentällä myytyä tämän unelma-uudistuksen lippukunnille? Se jää nähtäväksi.