Johtaja-ainesta ja johtaja-aiheesta

Aikasyöppö nimeltä partio on tehnyt minusta kesän ja syksyn aikana deadlinesta toiseen säntäilevän suorittajan, joka saisi sadun Valkoisen Kanin näyttämään huolettomalta pikku vemmelsääreltä, jolla nyt vaan sattuu olemaan tosi viileä kello. Nyt kun jonkinlainen kauhun tasapaino on kalenterin sisuksista löytynyt, olen uskaltautunut suunnittelemaan astetta erikoistuneempaa otetta lähitulevaisuuden sinkoiluihin huivi kaulassa. Peruutuspeilistä näkyy luotsikurssi, partiojohtajan peruskurssi, Roihu, Peurojen Ihmeralli ja uudet pestit vastaavana tarpojaluotsina sekä piirin alueohjaajana. Suhteellisen hengästyttävät yhdeksän kuukautta ovat olleet täynnä ideoita, uusia tuttavuuksia, tiimityöskentelyä ja ennen kaikkea intensiivikurssi partiolaiseen tekemiseen.

Sen sijaan johtajuus, tuo partion rakas keppihevonen tuntuu jässähtäneen sinne minne ne keppihevosetkin, menneisiin vuosikymmeniin. Tai onhan keppihevoset taas in eksoottisena harrastuksena, jolla on omat hc-piirinsä. Keppihevoset ovat sentään sympaattisia, varsinkin villasukista tehdyt. On jotkut johtajatkin. Tunnen vielä niin kovin vähän partiojohtajia, mutta kypsymätön näkemykseni on, että partiossa johtajat ovat yhtä heterogeenista sakkia kuin partionsinisen kuplan ulkopuolellakin.

Toiset ovat synnynnäisiä johtajia, toiset eivät. Osa kokee joutuneensa asemaansa vahingossa, painostettuina ja etsivät vain pakoreittiä pois tilanteesta. Toisille johtaminen on niin vakavaa hommaa, että happosalpaajia popsitaan kuin kurkkupastilleja, kun maha ei kestä sitä mitä pää vaatii. Ja sitten on tiimipelaajia, ymmärtäjiä, kaikkien kavereita, ei kenenkään kavereita ja kaikkea mahdollista muuta siltä väliltä. 

Mitä siitä sitten? Hyvin menee näinkin, maailmassa on tällä hetkellä ainoastaan kuusi maata, joissa partiota ei ole. Oikeita juttuja siis tehdään paljon enemmän kuin vääriä. Partiokasvatuksen näkökulmasta johtajuus avautuu selkeästi tällaiselle käsitteeseen jumittuneelle alokkaallekin, mutta kentällä törmään kielimuuriin. Puhekielessä johtaminen, johtaja ja johtajuus maistuu aaltopahvilta ja arkkityyppeinä esiintyvät hahmot, kuten Björn Wahlroos, Hitler, Nelson Mandela tai Jeesus. 

Usein kuulee, että partiossa tehdään johtajia. Miten tässä onnistutaan, riippuu lopulta siitä, miten johtajat tekevät partiota. Ja tätä ei passaa miettiä enää yhtään enempää tai nämä otsarypyt kroonistuu mun naamalle. 

Kuva: Jouni Koutonen/Yle